hopeajuhlat! mm-suunnistus Kauan odotetut Pirjo Valjanen Suunnistuksen MM-kisat Norjassa päättyivät suomalaisittain miesten MM-viestihopean nostattamiin riemunkiljahduksiin, pitkiin halauksiin ja onnen kyyneliin. Aleksi Niemi, Elias Kuukka ja Miika Kirmula taistelivat läpi viestin loistavasti ja hopeajuhlat kruunasivat kisaviikon. Suomen mitalisaalis Norjasta oli kaksi mitalia, sillä Venla Harju avasi Suomen mitalitilin keskimatkan pronssillaan. Kisojen ykkösmaat olivat Ruotsi ja Norja, jotka putsasivat lähes vuorotahtiin kultamitalit palkintopöydältä. Jonnet ei edes muista Suomen miesten edellistä MM-viestimitalia. Se tuli 2009 dramaattisten vaiheiden jälkeen, kun ankkuriosuudella Ruotsin Martin Johanssonin vakava loukkaantumistilanne keskeytti häntä auttamaan jääneiden kolmen seuraavan ankkurin kisan. Myös Norjassa viesti oli käänteiltään vahvaa draamaa, jossa ennakkokäsikirjoitus vaihtui muutamaan otteeseen – tällä kertaa kuitenkin vain suunnistajien itsensä eikä vammojen aiheuttamana. Suomen trio osoitti, että viestissä menestykseen tarvitaan joukkue isolla J:llä ja isolla sydämellä. Jokainen pisti itsensä peliin joukkueen puolesta ja suoriutui osuudestaan erinomaisesti. Aleksi Niemen aloitusosuus hehkui itsevarmuutta ja varmuutta; Elias Kuukka ei kumarrellut kuningas Olavia, vaan teki nöyrästi omaa työtään Lundanesin vanavedessä; ankkuriosuudella Miika Kirmula oikaisi kisan katsojia kauhistuttaneen kutosrastin virheen jälkeen menonsa ja hoiti lopulta homman hopeisena kotiin. Kisan jälkeen koko kolmikon suusta kuultiin lähes yhtenevästi yhteinen ilosanoma: – Aivan mahtava saada mitali näiden jätkien kanssa. Mieletön veto meiltä kaikilta, Aleksi Niemi kiteytti. kovalla asenteella ja vauhdilla Niemi siirtyi kärkeen radan puolivälissä, kun potkua riitti yleisörastin jälkeen pitkän välin ylämäen jälkeenkin. – Siinä tuntui, että kaverit alkoi vähän sakkaamaan. Alussa vauhti tuntui aika kovalta ja varvauksessakin vielä heikolta, mutta loppu tuli hyvin. Pyrintöläinen rynnisti vaihtoon kärjessä tasa-ajalla Australian Henry McNultyn kanssa. Lopussa nähtiin osoitus Niemen asenteesta: hän teki toiseksi viimeiselle rastivälille ainoana valinnan lähellä rastiväliviivaa, kun muut kiersivät tien kautta. Valinta epäilytti katsojia, mutta Niemi toteutti sen mainiosti ja piti paalupaikkansa. Vaihdossa kärkimaista Ruotsi ja Sveitsi löytyivät sijoilta 13 ja 14. Ruotsi oli vain 16 sekunnin päässä, mutta Sveitsin ero kärkeen oli jo puolitoista minuuttia. Elias Kuukka ei häkeltynyt kovasta lähtöasemasta, vaan paineli pitkään parivaljakon etunenässä. Rastivälillä 14–15 Lundanes teki saman valinnan kuin Niemi Kuukan kiertäessä. Rastille Kuukka teki pienen koukun ja Lundanes pääsi 39 sekunnin etumatkalla vaihtoon. – Oma suoritus oli hyvä. Olavin vauhdissa pysyin hyvin, juoksupätkillä jopa aika helposti. Jotkut ryteikköisemmät pätkät hän pystyi juoksemaan tosi lujaa ja suunnistus oli tosi sujuvaa. Välillä oli pieni etäisyys, välillä just ja just näki tai ei tiennyt, missä hän menee, mutta ähinä kuului, Kuukka kertasi osuutensa jälkeen. Toisella osuudella Emil Svensk nosti Ruotsin sijoitusosakkeita neljänneksi, eroa kärkeen kertyi 1.12. Kirmula kävi ykkösrastilla väärällä hajonnalla ja menetti kakkospaikkansa hurjaspäänä liikkuneelle Ruotsin Gustav Bergmanille. Norjan Magne Dähli näytti menevän menojaan kohti neljättä peräkkäistä viestikultaa. vastapallona luokses pompin Pitkä väli 5–6 kuitenkin oli alkusoittoa kisan ratkaisulle. Dähli koukki puolitoista minuuttia hukkaan ja veti myös Kirmulan ylimääräisille kiemuroille Bergmanin mennessä menojaan päämäärätietoisesti kohti kultaa. Kirmulan ja Suomen onneksi Ranskan Lucas Basset tuli tämän pätkän muita nopeammin eli juuri sopivasti ja vielä hajontakin oli molemmilla sama. – Tiesin juuri hetkeä aiemmin ihan tarkkaan, missä olen. Sitten maasto muuttui hienoksi vanhaksi kuusikoksi ja kadotin ihan täysin, missä olen. Onneksi Basset tuli siihen ja sain homman nopeasti kasaan. Päätin käyttää Bassetia hyödyksi, katsoin lopun välit ja totesin, ettei tokavikan jälkeen ole enää hirveästi tehtävissä. Siitä tuli loppumatkan ykköstavoite, Kirmula kertasi viestin jännittäviä käänteitä. Dähli selvisi vielä kertaalleen virheestään, mutta lyhyellä välillä 13–14 norjalainen kaahasi ohi rastista ja naulasi joukkueensa ulos mitaleilta. – Kun Norja tuli vastapallona eteen, olin aika varma, että mitali tulee. Maalissa tajusin mitalin värin vasta, kun kaverit oli vastassa. Olin itse aika pimeenä viimeiset metrit, viiva ei ollut aivan suoraa 70 viimeisellä metrillä, Kirmula virnisti. Bergman siivitti Ruotsin voittoon ja Basset hoiti pronssin Ranskalle. Norja putosi viidenneksi, mikä oli suuri pettymys kultaputkelle jatkoa hakeneille isännille. Aleksi Niemi (oik.) ja Elias Kuukka ottivat Suomen hopea-ankkurin Miika Kirmulan maalissa avosylin vastaan. PYÖRÄLLÄ PÄÄSTÄÄN Muutama päivä viesti jälkeen Kirmula oli vielä mitalista pyörällä päästään. – Kun purin kamoja ja katsoin mitalia, tuli sellainen epäuskoinen tunne. Me olemme yhdessä uskoneet mitaliin ja tiedetty, että se on hyvin pienestä kiinni, että kaikki onnistuvat oikealla hetkellä. Vuosi sitten Latviassa se taisi olla yhdestä linnan kulmasta kiinni. – Se jo valoi uskoa mitaliin, vaikka mitali oli kaukana, se oli kuitenkin niin lähellä. Sen jälkeen aloimme puhua vakavaasti, että Norjassa saadaan mitali, Kirmula paljasti. Hän kuvasi viestikolmikkoa nälkäiseksi joukkueen menestykselle. – Pystyimme venymään joukkueen puolesta. Näiden kaverien kanssa on kuljettu yhdessä nuorten maajoukkueista asti. Heidän kanssaan oli helppo ja rento valmistautua viestiin. Kirmula kiitteli myös maajoukkueen leireillä muiden maiden kanssa tehtyjä yhteisiä viestitreenejä. Hän myönsi yllättyneensä viestimitalin aikaansaamasta somemyrskystä ja tunteikkaasta vastaanotosta. Seurakaverit Hannu Airila ja Jere Pajunen ajelivat lentokentälle vastaanottamaan Kalevan Rastin mitalistia. – Hienoa kuulla, että muutkin kuin suunnistajat ovat mitalista tykänneet. Nuuksion maailmancupin jälkeen puhuttiin seurassa, että jos Norjasta mitali tulee, porukka tulee kentälle vastaan. Miesten viesti, 3. osuus Mørk stafett, 1:10 000, käyräväli 5 metriä, © WOC2019. Kartalle on piirretty Miika Kirmulan ankkuriosuuden reitti. Kirmulan reitti Lila Kartan näkyvyys 100 % 50 % Suomen naisten oli tyytyminen viestin kuudenteen sijaan Suomen naiset ovat tällä vuosituhannella tuoneet MM-viestimenestystä maanmiehiään selvästi useammin. Ainoastaan vuoden 2003 MM-viestissä Sveitsissä Suomen miesten viesti sujui naisia paremmin – naisten joukkue hylättiin ja miehet olivat hopealla. Norjassa tämä asetelma kääntyi toisinpäin, kun miehet toivat hopeamitalin ja naisten oli tyytyminen kuudenteen sijaan joukkueella Venla Harju, Marika Teini ja Merja Rantanen. Tilastoja joutuu kelaamaan peräti vuoteen 1985 Australiaan, jossa Suomi oli samalla sijalla, joten ei ihme, että naisten viestimenestystä on pidetty vähän itsestään selvyytenä. Sija oli pettymys myös Suomen naisille. Jo lähtökohdat viestiin olivat hankalat, sillä Marika Teini oli keskimatkan jälkeen valmis jättämään viestin väliin. – Ei ole mitään intohimoa juosta. Katotaan, kysytäänkö sitä minulta vai ei. Jalat on niin rikki, ei niillä pysty juoksemaan ja kun juoksu on vaikeata, myös suunnistus on sitä, Teini pohti viestin aattona keskimatkan jälkeen. Valmennuksen kanssa käytyjen pohdintojen jälkeen alkuperäistä kokoonpanoa ei muutettu. Harju vaihtoi avausosuudelta yhden heikomman reitinvalintatoteuksen myötä sijalla yhdeksän, Teini pykälää paremmin ja Rantanen viimeisteli MM-viestiuransa tullen kuudentena maaliin. – Nautin koko rahan edestä. Lähtiessä oli rauhallinen olo, kun tiesin, että en voi ihmeitä tehdä, vaan ainoastaan sen työn, jonka osaan. Ja sen tein, hymyili Rantanen, joka pitkällä ja komealla urallaan oli tuomassa Suomelle peräti kuutta MM-viestimitalia. Ruotsi voitti naisten viestin tiukasti ennen Sveitsiä ja pronssille noussutta Venäjää. Ratkaisu tapahtui vasta juuri ennen viimeistä rastia, kun Karolin Ohlsson rymisti Jakobin ohi golf-kentän nurmella. Sama kaksikko oli vastakkain myös vuosi sitten MM-viestissä, tosin silloin kakkososuudella. – Yritin ohi jo aiemmin, mutta huomasin, että vielä pitää malttaa. Päätin odottaa loppukiriä. Oli upea tunne ylittää maaliviiva, kun nämä naiset olivat luottaneet minuun ankkuriosuudella, Ohlsson hehkutti pursuten voiton tuomaa energiaa. Venla Harju (vas.), Marika Teini ja Merja Rantanen toivat Suomen naisille MM-viestin kuutossijan. 7/2019